Taiteilijatapaaminen: Pernilla Iggstrom

Voitko kertoa kuka olet ja mitä teet?

Nimeni on Pernilla Iggstrom ja asun ja työskentelen Brentwoodissa, Essexissä, joka on 25 minuutin junamatkan päästä Lontoosta. Synnyin Etelä-Koreassa, josta minut adoptoi ruotsalainen pariskunta ollessani kahdeksan kuukauden ikäinen. Vartuin rauhallisessa 70- ja 80-luvun Ruotsissa. Adoptio on aina ollut luonnollinen osa elämääni, ja olen kehittänyt kiinnostuksen menneisyyteeni jo varhaisteini-iässä. Olen aina ollut kiinnostunut kielistä ja viestinnästä. Valmistui lukiosta kun olin 18-vuotias, jonka jälkeen otin Siperian junan Pekingiin vuonna 1988 ja aloitin opiskelut Pekingin yliopistolla.

Se oli ensimmäinen kerta kun olin takaisin Aasiassa ja se oli elämää muuttava kokemus. Kiinan jälkeen opiskelin ja työskentelin muutamissa eri paikoissa. Myöhemmin asuin Vietnamissa, jonka jälkeen vuosia Singaporessa. Vuonna 2007 jätin liikemaailman ja Singaporen ja tulin Lontooseen toteuttamaan unelmaani tulla taiteilijaksi. Lontoossa tein taiteen ja muotoilun peruskurssin City and Guilds of London Art -koulussa, jota seurasi kandidaatin tutkinto maalaamisessa, joka oli syvästi palkitsevaa. Valmistuin vuonna 2011 ja olen ollut kuvataiteilija siitä lähtien.

Työskenneltyäni taidegalleriassa ja kirjanpidossa, työskentelen nyt osa-aikaisena lähihoitajana, joka on hyvin palkitsevaa kaikilla tasoilla. Työssäni tapaan ihmisiä, jotka ovat täynnä elämänkokemuksia ja jotka ovat kokeneet monta suurta maailmaa muuttavaa tapahtumaa viimeisen 70 vuoden aikana. Heidän tarinoidensa kuunteleminen on kiehtovaa ja arvokasta. Asiakkaiden kassa vietetty aika myös inspiroi minua tekemään taidetta.

*Forest (Silhouette Series), Oil on canvas, 91.3 x 91.3cm*, 2013

Mitä teemoja käsittelet työssäsi?

Käyttämällä monikulttuurista taustaani lähtökohtana tutkin nostalgiaa,
perintöä, luontoa, traumoja, sekä kaipuun ja kuulumisen tunteita. Kulttuuri-identiteetti on tärkein kiinnostuksen kohde taiteelliselle työlleni oman tarinani takia. Vaikka maalausten lähtökohta on minun henkilökohtainen tarinani, haluan myös, että katsoja voi tunnistaa itsensä osittain tai kokonaan oman henkilökohtaisen tarinansa perusteella. On myös kauaskantoisia näkökohtia siihen, mitä haluan käsitellä – haluan innostaa katsojaa pohtimaan omaa identiteettiään, joka voi edistää tietoisuutta muiden kulttuuri-identiteeteistä. Tavoitteenani on auttaa murtamaan stereotyyppinen ja ennakkoluuloisia ideoita. Olen kiinnostunut ihmisten elämäntarinoista ja kokemuksista, jotka ovat muovanneet heidän identiteettiään.

Mikä rooli taiteilijoilla on yhteiskunnassa?

Uskon, että taiteilijalla voi olla useita rooleja. Yksi on maalata vain oman hyvinvointinsa ja nautinnon takia. Toinen on intohimoinen taiteen opettaja joka levittää
taidetta kouluissa ja yhteisöissä luovien hankkeiden ja tapahtumien kautta. Toinen välittää viestiä taiteellaan, joka on lähellä sydäntään, onko sitten poliittinen tai sosiaalinen asenne tai aihe. Mikä tahansa luomisen syy onkin, näen sillä olevan aina myönteinen vaikutus koko yhteiskuntaan. Taiteilijoiden rooli yhteiskunnassa on erittäin tärkeä. Taidetta ei usein pidetä tärkeänä aiheena koulussa, ja sitä arvostetaan vähemmän yhteiskunnassa. Vaikka yhdistelmä perinteisiä taitoja ja luovia ajattelutapoja on yhä halutumpi työmarkkinoilla.

*Banana (Interior Exterior)*, Oil on canvas, 165x120cm, 2019

Voitko kuvailla todellista tilannetta, joka inspiroi sinua luomaan?

Työskenneltyäni 16 vuotta media-alalla kasvattaen samalla kahta poikapuoltani Singaporessa, oli minulla epätoivoinen halu luoda taidetta, ja halusin sen olevan enemmän kuin harrastus. Aloitin oppimalla silkkimaalausta paikalliselta naiselta, mutta olin myös halunnut oppia öljyvärimaalausta pitkään, ja aloitin opiskelun australialaisen taiteilija Lydia Millerin kanssa kerran viikossa. Se oli uusi maailma, joka avautui ja rakastuin öljyyn. Kun poikani olivat heidän myöhäisteini-iässä, muutin Lontooseen yksin aikomuksenani jatkaa maalaamista. Tuntui fantastiselta pystyä keskittymään vain maalaamiseen, työhön jota rakastin. Vietin neljä vuotta taidekasvatuksessa – tein töitä ja oli ihanaa viettää aikaa samanhenkisten, hämmästyttävän hyvien taidetuutorien ja muiden opiskelijoiden ympäröimänä. Minä rakastuin myös monikulttuuriseen Lontooseen, joka on täynnä uutta taidetta ja näyttelyitä.

Miksi taidetta? Mitä luova työ antaa sinulle?

Olen piirtänyt siitä asti, kun pystyin pitelemään kynää. Muistan piirtäneeni postin
tilausluetteloon, kun äitini ruokki minua ollessani taapero. Olin koko ajan luomassa
ja piirsin koko lapsuuteni. Suosikkiaiheeni koulussa oli taide ja olin aina onnellinen kun sain luoda. Taide on ilmeikäs kieli, joka välittää sisäisiä tunteitamme ja ajatuksiamme samalla kun katsojat tulkitsevat sitä haluamallaan tavalla. Ei ole oikeaa tai väärää. Taiteella on arvo itsessään. Olen muutaman lontoolaisen taideryhmän jäsen, kuten ArtCan.org
ja Chrom-Art, jotka ovat erittäin aitoja ja äärettömän tukevia. He haluavat todella tukea uusia ja tulevia taiteilijoita ja antavat taiteilijoille foorumin luoda.

*Cultural Nomads, Oil on canvas, 57.5×45.5 cm*, 2014

Sanoisitteko, että teillä on taiteellinen näkemys elämästä?

Olen hyvin järjestelmällinen henkilö ja olen työskennellyt toimistoympäristössä ja näen itseni hyvin käytännöllisenä henkilönä. Sanoisin olevani keskellä spektriä.
Käytän tervettä järkeä ja loogista ajattelua, johon on sekoitettu luovempaa
lähestymistapaa. Kiinnitän usein huomioni luonnon ja ympäristön väreihin, joita kuvaan
ja käytän taiteessani myöhemmin. Uskon että tasapainoon pyrkiminen kaikissa elämän osa-alueissa on avain onneen.

Mikä inspiroi sinua?

Kulttuuriperintöni lisäksi ja eri kulttuureissa yli 24 vuotta asuminen on inspiroinut minua paljon, myös luonto ja nykytaiteilijoiden työt Instagramissa ovat tärkeimpiä inspiraationi lähteitä. Mielekkäät keskustelut ja ihmisten elämäntarinat myös innostavat minua valtavasti, ja haluan aina oppia lisää muilta. Haluan saada elämänkokemusta ymmärtämään erilaisia elämäntilanteita, jotka voivat rikastuttaa minua ja laajentaa näköpiiriäni ja toivottavasti tehdä minusta paremman ihmisen.

Mikä olisi unelmaprojektisi?

Suuri monialainen näyttely, jossa olisi monialaisia yhteistyö- ja keskusteluja ja eri näkemyksiä identiteettistä, erityisesti kulttuuri-identiteettistä. Haluan taiteellani levittää luovuutta sekä tietoa ja suvaitsevaisuutta yhteiskunnan kaikista kulttuureista ja perinteistä.

The Emptiness Between Us that Says Everything III, Oil on canvas, 165x120cm, 2010

Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut taiteilijana?

Ei pidä verrata itseäsi muihin vain itseensä, äläkä murehdi jos sinulla on ajan jaksoja jolloin et saa/pysty luomaan taidetta. Myös hetket jolloin et maalaa ovat tärkeitä hetkiä luomisprosessissa.

Luuletko, että taiteilija tarvitsee lopullisen tavoitteen työssään? Jos näin on, mikä on sinun?

Mielestäni visio, unelma tai tavoite on jotain, joka pitää tekemisen nälän hereillä ja halun
ilmaista itseäsi, mutta en usko, että sinulla on oltava mitään yleistä tavoitetta luoda. Tavoitteena voi olla ilo luomiseen. Minun tapauksessani, suhtaudun hyvin intohimoisesti kulttuuri-identiteettiin ja mitä se tarkoittaa nyky-yhteiskunnassa, millä tavoin voimme tutkia sitä ja edistää keskusteluja, sekä rakentaa siltoja kulttuurien ja luokkien välille. Minulle taide on osallistavaa ja tarkoitettu kaikille. Ei tarvitse olla taidetutkintoa,
jotta on oikeutettu pitämään taidegalleriaa tai vierailemaan siellä. Olen myös nähnyt vanhempia jotka kritisoivat lapsiaan jos heidän piirustuksensa eivät näytä realistisilta tai esinettä ei ole piirretty “oikein”. Se sattuu kun näen jonkun jolla on paljon mielikuvitusta ja iloa luoda. Tällaiset kommentit voivat vaikuttaa hänen haluunsa jatkaa taiteen parissa. Kuten mainitsin aikaisemmin, taiteessa ei ole sääntöjä tai vääryyksiä. Taide on kaikkien käytettävissä.

Mitä et voisi elää ilman taiteilijana?

Öljymaalit ja tietyt liuottimet, kuten Robersonin ja Liquin -lasiteaineet sekä
kauniit maalaus siveltimet.